Nojailin ovenkarmiin reppu jaloissani.
- Oona, ei sun tarvitse koko omaisuuttasi sinne ottaa mukaan. Me ei olla siellä mökillä kuin yks viikonloppu, huokaisin katsellessani pyörremyrskyn lailla huitelevaa tyttöä.
- No enhän mä nyt voi ottaa mitä tahansa. Sami sanoi, että Aleksikin on tulossa sinne. Joona, kumpi on parempi? Oona pysähtyi hetkeksi ja piteli edessään kahta paitaa.
- Vitustako minä tiedän. Ota molemmat. Mä menen autolle tupakalle, ilmoitin ja nappasin reppuni.
- Etkä polta autossa! kuulin vielä Oonan huutavan. Hymähdin vain itsekseni, enkä vastannut mitään. Istahdin auton konepellille ja sytytin tupakan. Me oltiin menossa viettämään juhannusta Jyrin mökille. Kerrankin jussina on nätti sää, ajattelin siinä sauhutellessani.
- Sä olit valmis ennätysajassa, piruilin Oonalle havahtuen ajatuksistani oven kolahdukseen. Oona vain tuhahti ja siirtyi etupenkille laitettuaan laukkunsa takapenkille. Heitin tumpin ojaan ja siirryin ratin taakse. Matka saattoi alkaa.

Saapuessamme mökille siellä oli jo täysi tohina päällä.
- Pääsittehän tekin tänne, Jyri huuteli pihan poikki halkovajalta.
- Joonan piti saada tupakkataukonsa, Oona mulkaisi mua ja painui tyttökavereidensa luo. Itse lampsin sätkä huulessa Jyrin luo, joka oli jäänyt katselemaan Oonan perään.
- On tuo pimu melkoinen pakkaus. Miten ihmeessä sä voit olla sen seurassa ilman jatkuvaa panetusta? Jyri kysyi suorasukaiseen tapaansa.
- Sä tiedät, että Oona on ja tulee aina olemaan kuin pikkusisko. Mehän ollaan tunnettu vaahtosammuttimen kokoisista asti, tokaisin ja istahdin pölkyn päälle savuttelemaan. Kyllähän mä olin Oonaan ihastunut silloin kun tytöt alkoi kiinnostamaan. Ajan myötä se kuitenkin oli mennyt ohi ja nykyään se ei ole sen ihmeellisempi kaveri kuin Jyri tai Henkka.
- Joo, mutta silti. Jos mun läheisyydessä pyörisi koko ajan tuollainen nainen niin mä sekoisin. Se vain on niin… Jyri nojaili kirveeseen.
- Joo joo, tiedetään. Sähän olet kuolannut Oonan perään kalu kovana ysiltä asti. Joko kaikki on tullut? vaihdoin puheenaihetta. Mä en todellakaan halunnut kuulla Jyrin märkiä unia Oonasta.
- Aleksi, Mare, Linda ja Vivi on vielä tulossa. Mare soitti vähän ennen kuin te tulitte. Ne on tunnin päästä täällä.
- Miksei Vivi tullut sun kyydissä? ihmettelin. Jyri ja Vivian on kaksoset ja Vivi on todellakin se parempi puolisko.
- Vivi on ollut koko viikon kaupungissa. Se lähti sunnuntaina porukoiden kyydillä. Mulla taas oli vapaata töistä ja olen ollut täällä, Jyri selvitti ja kirves heilahti. Päätin lähteä sisälle ja noukin sylillisen halkoja mukaani. Päästyäni kuistille Anna tuli mua vastaan ja käveli melkein päin.
- Moi Joona, tämä kujersi ohi mennessään. Mä tyydyin vain hymyilemään. Tiesin, että Anna oli lääpällään muhun. Mä en vain lämmennyt sille. Vaikka me oltiin lähempänä kahtakymmentä, niin silti se käyttäytyi kuin yläasteikäinen teini. No thanks for me.
- Mihinkäs mä nämä halot pudotan? Keskelle lattiaa vai? kysäisin päästyäni sisälle. Amanda tuli mun luo.
- Vie ne takkahuoneeseen. Siellä on laatikko niille, tyttö huitoi epämääräisesti vasemmalle ja katosi taas. Hymähdin itsekseni kävellessäni Amandan osoittamaan suuntaan. Samanlainen pyörremyrsky kuin Oonakin. Onkohan se niillä suvussa? Amanda, kutsumanimeltään Manta, on Oonan serkku ja paras ystävä. Kävin pudottamassa halot laatikkoon ja painuin takaisin ulos.
- Mitä mies? Henkka oli kuistilla olutpullo kädessä ja savuke toisessa. Istahdin viereiseen tuoliin ja nappasin pullon toisen kädestä.
- Mitäs tässä. Ensimmäinen viikonloppu vapaata koko keväänä, totesin ja otin huikan pullosta.
- Oletko sä ollut koko ajan töissä siitä asti, kun kirjoitukset loppui? Henkka kysyi ihmeissään napaten pullonsa takaisin. Mä olin keväällä Jyrin ja Henkan tavoin päässyt ylioppilaaksi ja työskentelin mainostoimistossa graafikkona.
- Näin on näreet. Töitä on piisannut, mutta kyllä se on näkynyt palkkapussissakin, virnistin ja nousin ylös. Lähdin hakemaan autosta omat juomani ja törmäsin siellä Oonaan.
- Mitäs neiti hakee? kysäisin avatessani takaluukun. Otin sieltä mäyräkoiran ja Alkon pussin ja löin takaisin kiinni.
- En mitään. Aleksi ei ole vielä täällä, Oona näytti murheen murtamalta. Taputin tyttöä lohduttavasti päälaelle.
- Älä huoli. Mare oli soittanut Jyrille vähän ennen meidän tuloa. Ne on tunnin sisään täällä. Vivi ja Linda on kanssa samassa kyydissä, kerroin sen mitä Jyri mulle. Oonan kasvot kirkastuivat saman tien.
- Ootko sä muuten huomannut kuinka nättinä Anna on? Oona kysyi yrittäen kuulostaa viattomalta.
- Älä yhtään yritä parittaa meitä. Tiedät varsin hyvin, etten mä välitä Annasta siinä mielessä. Se vaan ei ole mun tyyppiä. End of story, totesin ja lähdin lampsimaan takaisin mökille.
- No jos Anna ei ole niin entä sitten Manta? Oona jatkoi yritystään saada mut yhteen jonkun kanssa. Huokaisin syvään.
- Ei, ei Mantakaan. Se muistuttaa liikaa sua, vastasin ja suunnistin keittiöön ja löin oluet kylmään. Nappasin Henkan oluista yhden.
- No kukas sitten on ellei Anna eikä Manta? Oona seurasi mua kysymyksineen kuistille, missä Henkka istuskeli vieläkin.
- Oona, anna olla, sanoin tiukasti ja avasin pullon pöydällä olleella sytyttimellä.
- Mitäs Oona? Sä näytät paremmalta kuin mä muistin, Henkka havahtui. Oona irvisti ja painui laiturille. Minä virnistin ja join olueni melkein puolilleen yhdellä kulauksella.
- Mitä Oona oikein ahdisteli sua? Miro tuli laiturilta meidän luo ja sytytti tupakan. Kaivoin askini taskusta ja otin sieltä yhden.
- Yrittää taas parittaa mua ja Annaa, sanoin sytytettyäni savukkeen ja heitin askin pöydälle. Henkka naurahti, Miro vain katsoi mua järkyttyneenä.
- Neljä vuotta ja se ei osaa vieläkään lopettaa, Henkka naureskeli.
- Sua ja Annaa? Siis Tikkusta? Miro kyseli. Sen hölmistyneelle ilmeelle ei voinut olla nauramatta.
- No ei kun Kournikovaa. Tietenkin Tikkusta, pässi. Kuinka monta Annaa me tunnetaan? hörppäsin pullostani odottaessani miehen vastausta.
- Tikkunen? Mutta sehän on kuin 15-vuotias teini, Miro tokaisi selvittyään aiheuttamastani shokista.
- Nimenomaan. Siksi mua ei voisikaan vähempää kiinnostaa, sanoin ja tumppasin tupakan. Samassa pihaan ajoi tummansininen Audi. Auto oli juuri ja juuri pysähtynyt, kun Mare jo pomppasi etupenkiltä ulos.
- Terve mieheen. Jokos täällä on sauna ja naiset kuumina? jätkä kysäisi saman tien.
- Sauna on lämpiämässä, mutta naiset saat lämmitellä itse, Jyri tokaisi tullessaan saunalta. Huomasin Oonan supisevan tyttöjen kanssa, kun Aleksi nousi autosta.
- No on mullakin kaverit. Viitsinyt edes naisia lämmitellä, Mare vitsaili ja vislasi ohi kävelevän Amandan perään. Tyttö vain katsoi olkansa yli ja virnisti. Pyörittelin silmiäni naureskellen ja astuin kuistilta alas.
- Joona! Vivian hyppäsi mun kaulaan ja melkein kuristi mut.
- No hei muru, sanoin ja nostin tytön ilmaan. Oona ilmeisesti kuuli mun sanat, koska se katsoi mua kysyvä ilme kasvoillaan mennessään Aleksin perässä sisälle.
- Hullu! Vivi nauroi ja laskin hänet maahan. Tyttö ei kuitenkaan päästänyt irti. Herrasmiehenä pidin käteni hänen alaselällään.
- Missä sä olet ollut koko kesän? Vivi kysyi.
- Töissä, missä muuallakaan. Entäs itse? sivusilmällä seurasin Oonan piiritystä.
- Missä milloinkin, tämä vastasi ympäripyöreään tapaansa.
- Vivi, ne ruokatarvikkeet autosta. Nyt, Jyri murahti kävellessään Aleksin autolle. Tämä näytti kieltä veljensä selälle ja irrotti kätensä mun kaulalta. Jäin katselemaan tytön perään ja hymyilin itsekseni. Sami ilmestyi jostain talon takaa.
- Kävitkö pikapanolla? avasin suuni vain piruillakseni.
- Joo, mulla on tuolla pusikossa venäläinen huora valmiina, mies virnisti. Naurahdin ja hain tupakan kuistilta. Tästä tulisi hyvä juhannus.
 

- Ensimmäiset voi mennä saunaan! Henkka huuteli sisälle.
- Jaahas, naiset. Se taitaa olla meidän vuoro, Mare nousi rehvakkaana tuoliltaan. Itse polttelin rauhassa tupakkaan Vivin istuessa sylissäni. Olin juonut jo muutaman oluen ja olo alkoi olla mukavan rento. Oona hilpaisi saunalle Annan, Amandan, Lindan ja muutaman muun tytön kanssa ennen kuin Mare edes tajusi.
- Mare, damit. Myöhästyit. Nyt sä joudut tyytymään äijäporukkaan, Vivi virnuili melko vittumaiseen sävyyn. Mare nosti keskisormen pystyyn.
- Äläpäs nainen siinä auo päätäsi tai et pääse kyydissä takaisin kaupunkiin, Mare uhosi. Aleksi tuli juuri sopivasti kuistille ja kuuli Maren viimeiset sanat.
- Eiköhän se Mare ole niin, että kuskina minä päätän ne kyytiin tulevat. Laitan kohta sut kävelemään, mies totesi rauhallisesti ja istahti Marelta vapautuneelle tuolille.
- Ei se mua haittaa, vaikka en Aleksin kyydissä pääsisikään. On mulla Joona, tyttö hymyili ja sanojensa vakuudeksi painoi kunnon pusun mun poskelle. Mä naureskelin muiden mukana ja rutistin Viviä lujasti.
- Etkö sä muuten mene saunaan? kysyin tytöltä, kun Mare lähti saunalle tirkistelemään tyttöjä.
- Meidän kanssa et tosiaankaan ole tulossa, Jyri kielsi sisartaan jyrkästi.
- En niin. Mä menen Joonan kanssa, tyttö ilmoitti kun jokapäiväisen asian. Mäkin ällistyin ja katsoin Viviania.
- No, mikäs siinä. Jos sä haluat, kohautin olkapäitäni. Eipä se mua haitannut.
- Jätkällä kävi tuuri. Mäkin haluan naaraan juhannussaunaan, Mare valitti palatessaan saunalta. Virnistin ja kaappasin Vivianin kunnolla syliini.
- Sori, parhain on mun, heitin läpällä. Puoliksi kuitenkin olin tosissani. Jos Viviä vertasi muihin paikalla oleviin naispuolisiin ihmisiin, niin tyttö kyllä sai mun pisteet sata nolla. Mare joskus oli valittanut, että Vivi on liian nenäkäs ja sanavalmis. Itse taas juuri noiden piirteiden takia pidän Vivistä. Se ei ollut niin kuin muut sen ikäiset tytöt. Vivian ei kieroile selän takana, vaan se puhuu suoraan jos sillä on jotain sanottavaa. Luultavasti se vaikuttaa, että sattuu omistamaan kaksoisveljen. Saunan suunnalta alkoi kuulumaan puhetta ja hihittelyä. Se oli merkki siitä, että tytöt lopettivat saunomisen. Pojat lähtivät sisälle hakemaan saunakamppeitaan. Minä taas työnsin Vivin hellästi sylistäni ja suuntasin laiturille tupakoiden ja olutpullon kanssa. Istahdin alas laiturin nokkaan ja avasin pullon. Korkki lensi nätissä kaaressa järveen.
- Mitä sun ja Vivianin välillä on? Oona tuli mun viereen. Olin tiennyt ristikuulustelun tulevan ja siksi lähdinkin kauemmas talolta.
- Voi nainen istua miehen sylissä, vaikka olisivatkin vain kavereita, vastasin ja puhalsin savut keuhkoistani ulos.
- Mutta se on tulossa sun kanssa saunaan. Viville sä et ole pelkkä kaveri, Oona intti. Mua alkoi tosissaan ärsyttämään tuo sen asenne.
- Vitunko väliä sillä on. Mua se ei todellakaan häiritse, totesi tylysti ja otin hiukan pullostani.
- No Vivikö sitten on nainen sun makuun? Oona kuulosti vähän loukkaantuvan.
- No on se enemmän kuin Manta tai Anna. Jokohan säkin vihdoinkin tajuaisit, ettei mua tarvitse olla jatkuvasti parittamassa? Jos mä kaipaan seurustelukumppania niin mä kyllä löydän sen ihan itsekin, nousin ylös ja nakkasin tyhjän pullon järveen. Vivi tuli vähän ennen kuistia vastaan autoilta päin. Mä hymyilin ja kiersin käteni tytön olkapäille. Kun me mentiin kuistille, niin huomasin Annan pettyneen ilmeen. Ei voi mitään, ajattelin. Kyllä se on varmasti huomannut, etten mä oikein ole kiinnostunut. Ellei sitten Oona ole päästänyt suustaan jonkinlaista pientä valkoista valhetta.
- Joona, jätä nyt meille muillekin niitä naisia! Eikö Vivi riitä? Mare huuteli saunalta.
- Vivi riittää vallan mainiosti. Ei nämä muut oikein sytytä mua, joten voit pitää loput ihan hyvänäs, huusin takaisin ja virnistin. Annan ilme synkkeni entisestään, kun se kuuli mun sanat. Jos vaikka nyt tajuaisi lopullisesti, samoin Oona. Hain jääkaapista uuden oluen ja menin tupakalle. Vivian tuli mun perässä ja nappasi pullon saman tien kun korkki oli lentänyt jonnekin metsikköön. Tytön sormet hipaisivat omiani ja jotenkin tuntui oudolta. Olisikohan Oonan puheissa sittenkin perää? Voisiko mun ja Vivin välillä olla jotain? Maren ja Jyrin äänet havahduttivat mut ajatuksistani.
- No niin, nuoripari saunaan. Ja siellä ei sitten naida, Mare kailotti toiselta puolen pihaa.
- Eikö? Hitto, mä kun jo suunnittelin, Vivi näpäytti takaisin. Mä tyydyin naureskelemaan itsekseni matkalla autolle.
- Mitäs mies? tervehdin Aleksia tämän ollessa omalla autollaan.
- Ei kait tässä. Kuule Joona, voinko mä kysyä yhtä juttua? Aleksi arkaili.
- Tietysti. Autan jos voin, jäin nojailemaan puunrunkoon ja odotin, että Aleksi kertoisi mitä kantoi sydämellään.
- Eihän sun ja Oonan välillä ole mitään? Kun mä olen kiinnostunut siitä, Aleksi vihdoin rohkaistui. Hymähdin itsekseni. Ei Oonan kiinnostus olekaan yksipuolista, kuten se pelkäsi.
- Oona on aina ollut mulle kuin pikkusisko ja niin se tulee olemaankin. Joten se pimu on täysin sun, naurahdin ja läimäytin miestä olalle lähtiessäni omalle autolle hakemaan saunakamppeita.

Mennessäni saunaan Vivi istui jo lauteilla, kädet polvien ympärillä.
- Sullahan kesti kauan, Vivi totesi istuutuessani tämän viereen.
- Piti Aleksia vähän auttaa naisasioissa, kerroin ja ojensin toisen avatun olutpullon. Tyttö otti sen kiitollisena vastaan ja otti kunnon kulauksen.
- Mites töissä? Vivi rikkoi hetken kestäneen hiljaisuuden.
- Ei kait siellä. Mainoksia duunailen päivästä toiseen. Saitko sä mistään töitä? heitin löylyä ja nojasin taaksepäin. Vivi valmistui valokuvaajaksi samaan aikaan kun me päästiin ylioppilaiksi.
- Joo sain. Työharjoitteluista jotain hyötyä, Vivi hymähti.
- Niinhän niistä usein on, totesin ja tyhjensin olutpulloani.
- Anna taitaa olla lätkässä suhun? Vivi vaihtoi puheenaihetta. Olin tukehtua olleeseeni.
- Joo, niin on. Ja Oona on viimeiset neljä vuotta yrittänyt parittaa meitä. Vaikka mä olenkin hokenut sille, ettei mua kiinnosta, totesin hämmentyneenä. Annan ihastuminen taitaa olla yleisessä tiedossa, jos se on kerran noin läpinäkyvää.
- Päättelin lähinnä siitä, että kun mä istuin sun sylissäsi aiemmin illalla, niin Annan ilme ei ollut mitenkään mukava. Se näytti siltä, että jos katse voisi tappaa niin mä en todellakaan istuisi tässä, Vivi kertoi. Mä en ollut nähnyt Annan kasvoilla sellaista ilmettä. Mua se oli katsonut kuin surullinen koiranpentu.
- Oonakin kysyi multa, että onko meidän välillä jotain. Kun se raukka ei ymmärrä, että nainen ja mies voivat olla vain kavereita, kerroin. Alun perin mun oli tarkoitus olla kertomatta Viville asiasta, mutta no. Samapa tuo.
- Haluisitko sä että meillä olisi? Vivi kysyi. Mä vilkaisin tytön suuntaan ja huomasin sen tuijottavan mua melko tarkkaavaisesti.
- No ei mulla mitään sitä vastaan olisi. Susta en sitten tiedä, vastasin läpällä. Mulla ei todellakaan olisi mitään mun ja Vivin suhdetta vastaan. Vivi ei vastannut enää mitään, lähti vain pesulle.

Myöhemmin samana iltana me istuttiin kaikki sisällä mökissä. Anna oli liimautunut Maren kainaloon. No, onnea vaan niillekin. Mulla on Vivi, ajattelin ja silitin tytön selkää.
- Kuka nukkuu missäkin? Amanda kyseli ja nuokkui Henkan olkapäätä vasten.
- Parvelle mahtuu neljä nukkumaan. Ketkä haluaa sinne? Jyri kysyi ja katseli porukkaa.
- Parvelta toinen sänky on ainakin varattu meille Joonan kanssa, Vivi ilmoitti nostaen päätään mun sylistä.
- Okei. Ketkä toiset kaks menee parvelle? Oona ja Aleksi? Amanda vilkaisi serkkuunsa kysyvästi ja virnisti. Kumpikin nyökkäili ja parvi oli varattu meille neljälle.

Yöllä makoilin sängyssä Vivin nukkuessa mun vieressä. Huoneen toiselta puolen kuuluvasta muminasta myös Oona ja Aleksi olivat vielä hereillä. Käännyin Viviin päin ja säpsähdin nähdessäni tytön olevan hereillä.
- Mä luulin, että sä nukut, sanoin hiljaisella äänellä. Vivi hymähti.
- Mä olen miettinyt sitä, mitä puhuttiin saunassa. Siis meistä kahdesta, Vivi kertoi. Mä olinkin illan aikana ollut huomaavinani tietynlaista hiljaisuutta tytössä. Kyllähän se oli Maren heittoihin vastaillut normaaliin nenäkkääseen tyyliinsä. Muuten Vivi oli ollut ihmeen hiljainen normaaliin verrattuna.
- Mitä siitä? mä valmistauduin henkisesti siihen, että tyttö sanoisi meidän olevan vain kavereita.
- Ei mullakaan olisi mitään meitä vastaan, Vivi hymyili. Mä kuitenkin aavistin, että hänellä olisi vielä jotain sanottavaa.
- Mutta? kysyin ja otin tytön käden omaani.
- Jyri ei varmaan ole kertonut, että mä seurustelin yhden Antin kanssa. Se oli samassa paikassa töissä mun kanssa. Me käytiin satunnaisesti treffeillä mun työharjoittelusta asti. Toisen vuoden jälkeisenä kesänä alettiin seurustella virallisesti. Antti vain ei oikein tykännyt siitä, että vietin melko paljon aikaa myös sun ja Henkan kanssa, Vivi piti pienen tauon tarinassaan ja nosti t-paitaansa. Näin tytön kyljessä ruman arven ja arvasin mitä oli tapahtunut. En kuitenkaan sanonut mitään, annoin Vivin itse kertoa.
- Viime syksynä oltiin yhden Mikan, Antin kaverin, tupaantuliaisissa. Antti otti vähän liikaa ja otti sinut puheeksi kun päästiin takaisin Antin luo. Se väitti, että mä muka petin sitä sun kanssa. Vaikka mä väitin muuta, niin eihän se tietenkään uskonut. Sitten seuraava asia, mitä mä tiesin oli pesismaila kyljessä. Multa katkesi kolme alinta kylkiluuta ja alin puhkaisi jonkun sisäelimen. Se jouduttiin leikkaamaan. Tietenkin sairaalasta soitettiin jollekin läheiselle. Ensin ne meinasivat ilmoittaa äidille, mutta sanoin, että soittavat Jyrille. Jyri sitten toi poliisit mun luo sairaalaan, kun olin kertonut sille mitä tapahtui. Nyt Antti istuu vankilassa pahoinpitelystä ja sillä on elinikäinen lähestymiskielto, Vivi lopetti ja kyynel vierähti tämän poskelle. Pyyhkäisin sen hellästi pois ja suljin tytön syliin.
- Miksi sä et ole aiemmin kertonut mulle? Tai Jyri? kysyin tukahdutetulla äänellä. Jos mä jotain vihasin, niin naistenhakkaajia.
- Mä kielsin Jyriä kertomasta. Enkä mä itse uskaltanut, Vivi sanoi ja painoi poskensa mun rintakehää vasten. Silitin tytön hiuksia ja sulattelin tytön kertomusta. Jos mä olisin tiennyt, mä olisin tehnyt mitä vain säästääkseni Vivin kaikelta siltä tuskalta.
- Eli sä tarvitset vieläkin aikaa toipuaksesi siitä? kysyin pehmeällä äänellä.
- Niin. Mä joudun vieläkin käymään kontrollitarkistuksessa joka toinen kuukausi. Siksi mä olin viikon kaupungissa, mulla oli taas toissapäivänä sellainen. Ne epäilee, että se alin kylkiluu on luutunut väärin ja se luultavasti joudutaan katkaisemaan uudelleen. Siitä otettiin nyt röntgenkuvat, Vivin ääni värähti. Mä en osannut sanoa mitään. Mä en olisi uskonut, että Vivi suostuu sellaiseen suhteeseen.
- Mutta nyt sulla on myös mut tukena. Jyrin lisäksi, sanoin hiljaa ja suukotin tytön otsaa.
- Kiitos Joona, Vivi hymyili vaisusti ja suuteli mua varovasti. Vastasin suudelmaan ja tyttö painautui mun kainaloon ja siihen me nukahdettiin.

Seuraavana aamuna Vivi oli jo hereillä, kun itse vasta raotin silmiäni.
- Huomenta, Vivi virnuili pukiessaan vaatetta ylle.
- Mmm, mumisin unisella äänellä noustessani ylös sängystä ja kiskoin farkut jalkaani. Suukotin Viviä ohimennessäni ja lähdin alakertaan. Mare istui keittiössä melko krapulaisen näköisenä.
- Huomenta, sanoin liiotellun pirteällä äänellä. Mare mulkaisi mua melko pahasti ja murahti. Suunnistin kahvinkeittimen luo ja kaadoin siitä mukiin, jonka olin napannut kaapista. Mare ojensi mukiaan ja kaadoin mustaa nautintoainetta siihen.
- Ootko nähnyt mun farkkutakkia? kysyin samalla kun katselin alakertaa.
- Oonalla päällä, mies murahti ja nousi ylös. Menin kuistille ja Oonan taakse.
- Huomenta, sanoin ja laitoin käden vasemmanpuoleiseen taskuun.
- Joona perkele! Ei noin saa säikytellä, Oona kiljaisi. Virnistin ottaessani askista savukkeen.
- Halusin vain tupakan, totesin rauhallisesti ja aloin etsiä sytytintä. Olin ilmeisesti jättänyt omani jonnekin, mutta Henkan sytkäri oli pöydällä.
- Teillä taisi olla syvälliset keskustelut Aleksin kanssa? kysäisin ohimennen. Oona punastui.
- Me yritettiin olla hiljaa, Oona pahoitteli.
- No ei se mua häirinnyt. Eikä teidän sanoista selvää saanut, kuului vain sellaista hiljaa muminaa, rauhoittelin tyttöä. Ovi aukesi ja Jyri tuli ulos kahvimukin kera. Oona toivotti huomenet ja paineli takaisin sisälle.
- Mä tiedän Vivistä ja Antista, sanoin rikkoen hetken hiljaisuuden. Jyri vilkaisi mua.
- Mä olisin halunnut kertoa jo heti silloin, mies alkoi selitellä. Taputin tätä olkapäälle.
- Kyllä mä sen tiedän. Mutta kun Vivi pyysi olemaan kertomatta, niin sä et halunnut pettää sen luottamusta. Saman mä olisin tehnyt Oonalle, sanoin ymmärtäväisenä.
- Mitä sä ajattelet koko jutusta? Jyri hörppäsi kahvimukistaan.
- Jos mä olisin tiennyt silloin aiemmin, niin se jätkä tuntisi nahoissaan, millaista tuskaa se aiheutti Viville, sanoin puristaen käteni nyrkkiin. Toivoin vain, että Vivi olisi kertonut mulle silloin jo, eikä valehdellut. Vaikka ei se kyllä varsinaisesti valehdellutkaan.
- Kyllä munkin teki mieli livauttaa sitä jätkää turpaan. Mutta katsoin paremmaksi antaa poliisien hoitaa se pois Vivin elämästä, Jyri sanoi. En olisi kyllä ikinä uskonut, että Jyri miettisi jonkun lyömistä. Jyrin luonne kuitenkin on sellainen, että se mielummin selvittää asiat puhumalla.
- Mutta turha sitä enää on miettiä. Vivi tarvitsee meidän tukea ja siihen meidän on nyt keskityttävä. Ei se Antti sieltä linnasta mihinkään pääse, totesin ja menin takaisin sisälle hakemaan lisää kahvia. Vivi hääräili keittiössä ja menin tämän taakse.
- Kaadapas muru mullekin, ojensin mukiani tytön selän takaa nähdessäni kahvipannun tämän kädessä. Vivi hymähti ja täytti mukini. Kiitokseksi annoin hänelle suukon poskelle.
- Menikö Mare takaisin Annan viereen vai? kysäisin kiivetessäni parvelle hakemaan t-paitaa päälle. Aleksi nukkui vielä, joten yritin olla mahdollisimman hiljaa. Nappasin vain paitani ja puhelimeni ja hiivin takaisin alakertaan.
- Kai se meni. Ei sitä tässä enää näkynyt, kun mä tulin alas, Vivi kertoi tehdessään itselleen aamupalaa. Istuin keittiön pöydän viereen kahvini ääreen ja tungin puhelimen farkkujen taskuun. Vivi istui mua vastapäätä.
- Mä kerroin Jyrille, että tiedän susta ja Antista, sanoin hiljaa, kun kuulin Aleksin rymyävän alakertaan. Toivotimme molemmat huomenet ja Aleksi paineli ulos.
- Mitäs Jyri? Vivi kysyi haukatessaan leivästään.
- Ei kai se mitään. Selitti vain, että olisi halunnut kertoa jo silloin. Mutta kyllä mä ymmärrän miksi se ei kertonut. Mä olisin saman tehnyt Oonalle, sanoin ja menin itsekin tekemään voileipää.
- Ootteko te nähneet Oonaa? Aleksi tuli takaisin sisälle. Nyökkäsin yhtä makuuhuonetta kohti.
- Meni herättämään Mantaa Henkan vierestä, kerroin. Aleksi suuntasi takaisin ylös ja minä aloitin aamiaiseni.

Myöhemmin päivällä me istuttiin ruokapöydän vieressä kuin yksi iso perhe. Oona ja Aleksi hymylivät toisilleen salaliittomaiseen tapaan pöydän yli. Anna kiehnäsi vieläkin Marea. Jyri taas oli synkkä kuin syksyinen taivas. Havahduin ajatuksistani siihen, että Vivi tuuppasi minua kyynärpäällään melko kipeästi kylkeen.
- Mitä nyt? kysyin hiljaa hieroen kylkeäni.
- Jyri, tyttö vastasi ja vilkaisin miehen suuntaan. Jyri katseli Oonaa ja Aleksia sellainen ilme kasvoillaan, että haluaisi tappaa Aleksin. Voi perkele, ajattelin ja söin nopeasti loppuun. Nousin pöydästä ja kiitin Lindaa, joka oli ollut pääkokkina. Vein lautaseni tiskipöydälle ja nappasin farkkutakkini ja painelin ulos. Vitun vittu. Potkin kiviä matkan varrella laiturille. Minkä takia Jyrin piti mennä ihastumaan meidän Oonaan? Satuin tietämään, että Oonalle Jyri on vain kaveri, aivan kuten Henkka. Tyttö itse oli kertonut asian mulle eräänä iltana pienessä humalassa edelliskesänä.
- Miksi sä lähdit noin nopeasti? säpsähdin kun Oona ilmestyi mun viereen.
- Näitkö sä Jyrin ilmeen? kysäisin kuin ohimennen. Oona katsahti muhun kysyvä ilme kasvoillaan.
- Jyrin? Sehän oli kuin ukkospilvi. Mutta mitä siitä? Oona ohitti asian. Katsahdin tyttöön ja huokaisin hiljaa. Ilman nikotiinia tästä ei selviä, ajattelin ja kaivoin tupakan esille.
- Ilmeisesti et huomannut, että se katseli sua ja Aleksia niin myrkyn nielleenä. Oletko sä Oona noin vitun sokea, ettet huomaa kuinka pahasti Jyri on suhun lätkässä? tokaisin tylymmin kuin oli tarkoitus. Oona ilmeisesti hätkähti mun tylyä äänensävyä.
- No ei varmana ole. Sitä vaan risoo joku, Oona yritti ohittaa asian. Naurahdin ivallisesti.
- Joo, sitä risoo se, ettei se saa naista, kehen se on ollut ysiltä asti ihastunut. Se itse on tykännyt susta jo neljä vuotta, ylikin. Mutta Aleksi tuli kuvioihin lukion toisella ja se saa sut. Totta vitussa se risoo Jyriä! karjaisin viimeisen lauseen. Voiko Oona oikeasti olla noin sokea ja tyhmä? Mä suutun melko harvoin, mutta kun mä suutun, niin sitten se ei ole kaunista katsottavaa.
- Vittu minkä minä sille voin, että mä en välitä Jyristä kuin kaverina?! Mä olen tuntenut sen niin kauan, etten osaa enää kuvitella seurustelevani sen kanssa, Oona alkoi kiukutella takaisin.
- Vittu antaa olla. Sä varmaan pääset rakkaan Aleksisi kyydissä takaisin kaupunkiin, totesin kylmästi ja käännyin järvelle päin. Tyttö ei sanonut enää mitään, lähti vain vihaisin askelin takaisin ylös. Sytytin saman tien toisen savukkeen. Enhän mä olisi edellisiltana rohkaissut Aleksia, jos olisin tiennyt Jyrin ihastuksen olevan noin paha.
- Mikä on? kuulin Vivin äänen hieman kauempaa. Ilmeisesti meidän huuto oli kuulunut talolle.
- Ei mikään. Otettiin vain Oonan kanssa yhteen, huokaisin ja käännyin tyttöön päin. Vivi tuli mun luokse ja kiersi kätensä mun ympärille.
- Joo, sen kuuli kaikki. Mutta mistä te aloitte tappelemaan? Vivi painoi kätensä mun poskelle.
- Äh, antaa olla. Se kuitenkin päättyi siihen, että Oona menee Aleksin kyydissä takaisin kaupunkiin. Joten sun paikka on mun autossa, hymyilin hieman ja suukotin tytön poskea. Vivi naurahti.
- No olisin mä varmaan muutenkin tullut sun kyydissä. En olisi jaksanut Marea enää, tyttö sanoi hymyillen. Hymähdin hieman ja istahdin laiturin nokkaan. En jaksanut juuri nyt nähdä Oonaa, Aleksia ja Jyriä. Ei tästä tullutkaan ihan niin hyvä juhannus kuin kuvittelin vielä eilen.

Varttia myöhemmin olin parvella pakkaamassa omia tavaroitani. En jaksanut enää olla täällä ja olin Jyrille valehdellut, että mut oli hälytetty töihin huomiseksi. Vivi lähtisi mun kanssa samaa matkaa. En tiedä mentäisikö suoraan kaupunkiin vai tehtäisikö me pieni koukkaus. Riippuisi Vivistä. Mua ei kiinnostanut vielä palata kaupunkiin ja ei mun tarvitsisi mennä töihin kun vasta tiistaina. Vivillä taas oli seuraava viikko lomaa.
- Vivi, oletko sä valmis lähtemään? kysäisin alakertaan päästyäni. Tyttö nyökkäsi ja kertoi jo vieneensä tavaransa auton luokse.
- Sori Jyri, etten voinutkaan olla koko viikonloppua. Mutta Mika sanoi, että sinne oli tullut joku tosi iso tilaus ja tarvittiin töihin kaikki ketkä pääsee. Ja kyllä mulle aina raha kelpaa, virnistin ja taputin miestä olalle.
- No ei voi minkään. Täytyy joku ilta lähteä kaljalle kaupungissa, Jyri ehdotti ja minä nyökyttelin.
- Joo. Soitellaan siitä sitten. Se on moro, lähdin ulos ja hyvästelin kaikki vastaantulevat. Oona vain katseli tylyn näköisenä mun lähtöä laiturilta. Ehkä se jonain päivänä leppyisi. Vivi odotteli jo Volvon luona.
- Mennäänkö suoraan kaupunkiin vai tehdäänkö pieni koukkaus? kysäisin istuessani ratin taakse.
- Ei mulla ole kiirettä takaisin siihen hälinään, Vivi virnisti laittaessaan turvavyötä kiinni.
- Asia selvä. Eli siis jonnekin ihan muualle, totesin ja peruutin mökin pihasta pois. Viikonloppu ehkä sittenkin onnistuisi vielä.